APL oli kohtaloni

Erkki Juvonen, 2001 

ent. IBM:n ohjelmistoasiantuntija
APL-yhdistyksen puheenjohtaja vv.1989-91
APL-yhdistyksen kunniajäsen

Vuonna 1969 APL otettiin käyttöön IBM:ssä Suomessa ja monessa muussakin maassa. Se oli ensimmäinen "suorakäytön" väline, jolla tietokonetta voitiin helposti käyttää päätteen avulla ja "itsepalveluna". Kokeilin sitä minäkin, mutta vasta 1973 ollessani Genevessä systeeminsuunnittelukursseilla oli "pakko" ottaa myös APL-kurssi, koska sitä käytettiin lähes kaikilla muilla kursseilla välineenä.

Olin käyttöjärjestelmäasiantuntija, päävastuuna VM/370. Vuonna 1974 julkistettiin APL/CMS, joka tuli minun reviirilleni, tosin vain asennuksen ja ylläpidon osalta. Syksyllä järjestettyyn konttoritekniikan näyttelyyn ehdotin, että IBM esittelisi "suorakäyttöä", pääasiassa APL-päätteiltä. Messuhalliin asennettiin suurehko keskuskone, jonka "avoimessa konehuoneessa" esiteltiin operaattorin toimettomuutta, kaikki käyttö tapahtui päätteiltä. Oli tehty pieniä, helppokäyttöisiä sovelluksia, joita kävijät saattoivat kokeilla. Kahdella päätteellä oli yleisödemo: STARMAP, piirrettiin tähtikartta toivotulta maapallon paikalta toivottuna ajankohtana. Toisena sovelluksena oli kreikkalais-suomalaisen sanakirjan teko ja käyttö. Tällä viimeksimainitulla haluttiin osoittaa, että APL sopii muuhunkin kuin matemaattisiin sovelluksiin. Edelleenkin APL oli minulle vain työtehtävä, minä APL:lle ja sen myyjille vain tekninen tukihenkilö.

Vuonna 1976 sattuma puuttui peliin. Olin eräänä perjantai-iltana tulossa Kööpenhaminasta. Lentokoneessa viereeni istahti IBM:n henkilöstöosaston tutkija, psykologi Rauno Matikainen. Hän siinä valitteli, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä, tietokonefirmassa ollaan, mutta ei niistä koneista ole henkilöstöhallinnossa mitään hyötyä. Sanoin hänelle: teillä on väärät välineet, kyllä esimerkiksi APL:llä voisitte itse saada juuri sellaista tietoa kuin tarvitsette. Minäpä näytän, mitä sillä on saatavissa aikaan. Mitä tapahtui, sen olen selostanut esityksessäni APL viestimenä.

Vasta nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin oivalsin aivan selvästi, että kaikki se mitä olen elämässäni APL:n myötä ja sen ansiosta kokenut, sai alkunsa sattumasta Kööpenhaminan lähtöselvityksen istumapaikkojen jaossa, siitä, että minut oli sijoitettu istumaan sopivan henkilön viereen. Emme olleet yhteisellä matkalla emmekä olleet peräkkäin jonossa. Keskustelumme, jonka selostin esityksessäni, muutti loppuelämäni suunnan ja vaikutti monen muunkin ihmisen kohtaloihin jopa varsin dramaattisesti. Vaikka osasin APL:ää, koska se kuului ohjelmistoasiantuntijan koulutukseen, se ei todella kuulunut minun toimenkuvaani, APL:n myynti ja tuki oli aivan toisella osastolla, eikä sitä nyt noin vain mennä toisten reviirille. Henkilöstöosasto ei ollut kenenkään myyntipiiriä, ja sieltä kyökin oven kautta minut vedettiin myös asiakasesittelyihin, henkilöstöseminaareihin demoilemaan ja puhumaan ihmisläheisemmästä tietojenkäsittelystä. Kun alkoi tulla näyttöä aivan tilausten muodossa, aukesivat minulle APL-koulutus- ja seminaarimatkat ulkomaille, ja sillä tiellä ollaan. Olen ottanut osaa 14 kansainväliseen APL-konferenssiin ja ollut neljän konferenssin järjestelytehtävissä, joista Pietarin konferenssi oli sellainen kokemus, josta en ikinä elämässäni olisi voinut uneksiakaan. Sen seurauksena mm. eräs entisen Neuvostoliiton tiedeakatemian tohtori on perheineen muuttanut USA:han, eräs Obninskin ydintutkimuslaitoksen professori tekee hyväpalkkaista konsulointi- ja ohjelmointityötä Saksaan rakastamallaan APL-kielellä, eräs Pietarin kieli-instituutin tutkija johtaa Pietarissa 50 työntekijän ohjelmistofirmaa, joka kehittelee koneellisessa kielenkääntämisessä käytettäviä ohjelmia EU:n tarpeisiin. Näiden lisäksi minulla on Venäjällä ja ympäri maailmaa lukuisia muita hyviä ystäviä, joiden elämään, niin työuraan kuin yksityiselämäänkin, APL on tavalla tai toisella vaikuttanut. Kahden vuoden komennus Pariisiin oli myöskin tämän APL-tien varrella. Ei siitä mihinkään pääse, sattuman satoa tämä on. En vain koskaan ennemmin ollut kaivellut näitä tapahtumaketjuja näin pitkälle taaksepäin. Silloin kun tapahtumavyöry vasta oli lähtemässä liikkeelle, en tietenkään osannut aavistaa, mitä kaikkea yhdestä keskustelusta tulisi seuraamaan enkä voinut tajuta tapahtuman dramatiikkaa.